Kausi 2007

Yleissilmäys
Mitähän tästä nousun jälkeisestä kaudesta jäi käteen? Se ainakin huomattiin, että pelillisesti pärjätään vitosessa ihan ok ja vähän paremminkin, kun vaan saadaan tehot irti kaikista. Noustiin viime kaudella siinä mielessä hyvään saumaan, että vitosta laajennettiin täksi kaudeksi 4 lohkon sarjaksi ja kutosessa oli tarjolla kaksi nousijan paikkaa. Tänä vuonna nousijoita on ainakin virallisesti vain yksi joukkue lohkosta.

Kutosen ja vitosen välinen ero on kuitenkin karmiva jo pelkästään siksi, että peliaika ei kutosessa jostain syystä ole kuin 30minx2. Ja ainakin meidän lohkossa tasoerot olivat ihan siedettävät tällä kaudella. Luopiot ja KoiPS 2 antoivat niin paljon tasoitusta muille pelaamalla monia otteluita vajaalla, muuten olisivat varmasti enemmän pisteitä saavuttaneet. Näiden kahden tie vie kuitenkin ensikaudeksi kutoseen.

Meidän joukkueessa jännitettiin sarjapaikan varmistumista aina siihen asti kunnes se virallisesti varmistui. Miten olisi laajalla pelaajaringillä pelattu tunnin pelejä ensi kaudella ja miten olisi joukkueen motivaatio kestänyt tippumisen jne jne? Säilyminen vähintään vitosessa olikin ja onkin elintärkeää.

Ensi kaudella lähdetään taas nollista ja sarjapaikka ei jälleen ole mitenkään itsestään selvyys. Meillähän ei ole ensi kaudella muuta kuin yksi vuosi lisää kokemusta vitosesta, vaikkakin se voi olla paljon se. Tarvitaan kuitenkin taas hyvä talvikausi, aktiivista pelaajistoa ja ennen kaikkea yhtä hyvä meininki kuin tämän vuoden touhussa on ollut.

Joukkueessa on meininki ollut koko kauden aikana silmin nähden erittäin hyvä ja kaikkeen suhtaudutaan kivalla pikku pilkkeellä silmäkulmassa. Pelihuumori on ollut hyvää peleissä ja myös treeneissä, joissa kävijöitä on riittänyt. Tämä onkin joukkueen ehkä paras saavutus tällä kaudella. Nyt kun vielä lisätään niitä Aapon toivomia saunailtoja riittävä määrä harjoituskalenteriin ja järjestetään se ulkomaanleiri, niin varmistetaan saman menon jatkuminen myös ensi kaudella.

Ehkä sarjan ”mukavin” joukkue ja MITÄ viihdettä olivatkaan Ug:n ja PuMin kohtaamiset! Kevätkierroksella PuMin kotiottelussa Kivenlahdessa nähtiin kahden joukkueen huikea taistelu, joka päättyi lopulta RiRan 2-3 voittoon. Etenkin ottelun toinen puoliaika oli viihdyttävä. Toisella puoliajalla tehtiin ottelun kaikki maalit. PuM siirtyi ensin johtoon, mutta kahdella salamamaalilla minuutin sisään RiRa otti johdon itselleen. PuM tasoitti ottelun kyseenalaisella ylärimasta maaliin/maaliviivalle kimmonneella laukauksella. Tähän ei RiRa ollut tyytyväinen, vaan se runnoi väkisin ohi. 2-3 voittomaalin iski Juho Isohanni

Toisessa kohtaamisessa syyskierroksella joukkueet päätyivät tasatulokseen 1-1. Ottelu oli lähes täysin PuMin hallussa, mutta RiRa iski johtomaalin vastahyökkäyksestä ensimmäisellä puoliajalla. Hurja puolustustaistelu päättyi lopulta PuMin tasoitukseen aivan ottelun viimehetkillä. Peliaikaa oli jäljellä enää 10 sekuntia, kun PuMin pelaajan hieno yksilösuoritus mursi RiRan puolustuksen ja PuM nousi tasapeliin.

Meidän esitysten arvoa PuMia vastaan korostaa se, että PuM oli sarjassa ainoa joukkue, joka ei hävinnyt ja pystyi voittamaan sarjan selvästi voittaneen FCD:n. Otteluiden arvoa taas nostaa molempien rehti taistelu molemmissa otteluissa ja kaiken lisäksi peleihin sattui molemmilla kerroilla kauden paras tuomari Esa Markkanen. (henk.koht. mielipide)

Ehkä yksi mieleenpainuvimmista otteluista oli Ug:n ja KP-75 kotipartureiden välinen kohtaaminen Keravalla. RiRa joutui otteluun pahasti ”kakkosmiehisenä” ja vaihtopelaajatkin olivat vähissä. Urhea taistelu meille vaikeaa vastustajaa Kotipartureita vastaan päättyi lopulta meidän kannalta lähes voitolta tuntuneeseen lopputulokseen 2-2. Peliä muistellessa tulee mieleen, että 0-0 tulos oli ollut realistiselta tuntunut maksimilopputulos. Se, että meillä oli ottelussa kokonaiset kolme maalintekopaikkaa, jotka kaikki olivat vaarallisia ja kaksi niistä päättyi maaliin, oli jotain todella hienoa. Keravalaiset pyörittävät peliä hurjasti ja vain koko joukkueen huikea taistelu auttoi kestämään riittävästi, yhden pisteen arvoisesti. Harvoin on tasapeli maistunut yhtä makealle.

Kauden viimeisestä ottelusta jäi myös loistava karamellisen makea maku suuhun (maku vaihtui ottelun jälkeen ohramaltaan makuiseksi). Sarjassa vain yhden tappion kärsinyt nousun ajat sitten varmistanut FCD saapui Rajatorpan kentälle. Se oli edellisessä ottelussa kompastunut tällä kaudella ensimmäisen kerran PuMin viedessä pisteet siltä maalein 2-3. RiRa jatkoi tätä FCD:n ”huonoa” loppukautta venymällä ottelussa tasapeliin. Tapa millä tasapeliin päädyttiin, oli yksi kauden parhaista suorituksista. Täydestä ahdingosta ja 0-2 tappioasemasta noustiin lopulta, ottelun lopun taistelulla 2-2 tasapeliin ja ei ole väärin sanoa, että olimme ottelussa lähempänä voittoa kuin FCD. Tai ehkä molemmat olivat kuitenkin yhtä lähellä ;) Viimeistä ottelua ei ole ikinä kiva hävitä ja kun nyt venyttiin vikassa pelissä näin hyvään suoritukseen jäi koko kaudesta samalla hyvä maku suuhun.

Etenkin 1-0 voitto HC skavabölestä syyskaudella maistui makealle. Sarjassa kakkosena majaillut Skavaböle saapui meidän vieraaksi Rajatorppaan ja sai lopulta poistua sieltä tyhjin käsin. Meidän peli oli Skavaböleä vastaan hyvää ja sen kruunasi ottelun viimeisen vartin aikana syntynyt voittomaali ja tämän jälkeen voitettu puolustustaistelu. Skavabölen päänahka oli PuMin päänahan ohella kauden arvokkaimpia.

Myös kevätkierroksen voitto alkukankeuden jälkeen huomattavasti piristynyttä FC Tuusulaa vastaan jäi monille varmasti kaudesta päällimmäisenä mieleen. Ottelussa olimme 0-1 tappiolla, kunnes meille tuomittu rankkari käänsi ottelun lopulta meidän eduksemme. Tommi Lahti maalasi pilkulta varmasti ja samalla FC Tuusulan pelaajat kuumenivat niin paljon, ettei heidän pelaamisestaan ottelussa tullut enää mitään. RiRa iski voittomaalin, kun ottelua oli pelaamatta noin vartti ja otti pisteet vaikean ottelun päätteeksi itselleen.

Ennen kevätkierroksen NJS 2 peliä elettiin kauden vaikeinta aikaa. Maaliton putki oli venynyt yli kolmen ottelun mittaiseksi, kun otteluissa Luopioita, Kotipartureita ja Skavaböleä vastaan oli jääty maaleitta. NJS pelin jälkeen oli myös luvassa kauden ensimmäinen saunailta. Melko iäkkäällä joukkueella Rajatorppaan saapunut NJS kaatui lopulta helpohkosti ja maalinteossa onnistuttiin kolmesti. Maalittoman putken katkeaminen oli monelle varmasti helpotus ja ottelussa nähtiin muutenkin jälleen sitä kuuluisaa ”onnistumisen iloa”.

Ottelun jälkeen lähdettiin Myyrmäki-hallille saunomaan ja ilta jatkui sieltä luonnollisesti Red Onion ravintolassa. Tämä luonnollisesti kruunasi voitokkaan pelin ja teki päivästämme lähes taivaallisen ;)

Kauden toinen oheistapahtuma oli luvassa Syyskuun alussa, kun RiRa oli koonnut alkuperäisjoukkueensa kasaan ja haastoi meidät kevytmieliseen otteluun Seutulan pyhällä nurmikentällä. Ottelu oli loistavasti järjestetty ja sitä seurasi kentän laidalta runsas joukko pelaajien vaimoja, lapsia ja joitakin RiRassa alkuperäisjoukkueen jälkeen pelanneita pelaajia.

Ottelun jälkeen Ug ja 80’s joukkueiden tiet erosivat hetkeksi. Joukkueet lähtivät tahoilleen saunomaan ja suoritettiin eräänlainen karsinta siitä ketkä jaksaisivat vielä kovan päivän jälkeen siirtyä Sali-ravintolaan katsomaan Serbia-Suomi maaottelua. Alkuperäisjoukkueen osanottaja määrä odotetusti hieman putosi. Sen sijaan Ug:n osallistuja määrä taisi jopa hieman nousta. Ottelun jälkeen siirryttiin luonnollisesti Myyrmäkeen, jossa Ug valitsi ravintolakseen Red Onionin ja alkuperäisjoukkueesta menossa mukana olleet siirtyivät varttuneemman väen suosiossa olevaan Irish Pub Toppariin, jossa myös allekirjoittanut ehti Petun sanoin hankkia ”miehen kasteen”. Ilta päättyi lopulta onnellisesti, kun Liesigrillillä tai taksijonossa ei päädytty selvittelemään päivän ottelusta jääneitä erimielisyyksiä. Taksijonon kovuuden loppukaudesta koki saamiemme tietojen mukaan ainakin Ville Vornanen.

Eipä tietenkään sovi unohtaa juuri kauden kynnyksellä pelattu ottelua Riipilän herruudesta, jossa kohtasivat siis RiRan edustusjoukkue ja RiRa Ug. Herruus ”siirtyi” kaikkien odotusten vastaisesti Ug:lle, kun se onnistui kukistamaan asennevammaisen edustusjoukkueen maalein 1-2

Ehkä kaikista paskin maku jäi lopulta kaikista kauden otteluista suuhun KoiPS 2 vastaan pelatusta ottelusta syyskierroksen aluksi. Vain yhden voiton sarjassa ottanut KoiPS peluutti syyskierroksen ottelussa meitä vastaan edustusjoukkuettaan täysin rinnoin. Ensimmäisen puoliajan se vielä tarkkaili tilannetta ja päästi meidät 2-0 johtoonkin, mutta toisella puoliajalla täysin vaihdettu KoiPS-joukkue iski itsensä tasoihin ja lopulta selvästi ohi. Voittolukemat KoiPSille peräti 2-5. Tuskin tämä voitto edustusjoukkueen pelaajia juuri lämmitti, mitäs heitä nyt joku vitosen peli kiinnostaisi, kun omassa pelissäkin oli vielä paljon parantamista. RiRan leirissä oltiin ottelun jälkeen melko synkkinä ja KoiPSin toimia ei katsottu hyvällä myöskään ottelun tuomaristossa. KoiPS toimi kuitenkin täysin sääntöjen puitteissa, mutta loppujen lopuksi aivan turhaan. Jos kakkosjoukkueen pelit edes ensi kaudella jatkuvat, jatkuvat ne 6.divisioonassa, johon se ansaitusti putosi, yhdessä sarjajumbo Luopioiden kanssa.

Kauden ehkä tiukimmassa tilanteessa oltiin sen jälkeen, kun sarjan alussa ns. helpoista vastustajista oli saatu 4 pistettä. Kuitenkin jo ottelussa Luopioita vastaan oli jääty maalittomaan tasapeliin ja sama maaliton meno jatkui tappioilla höystettynä otteluissa Skavaböleä ja Kotipartureita vastaan. Tässä vaiheessa monella kävi mielessä, että riittääkö joukkueen kyvyt sarjassa sittenkään muita, kuin sarjan heikoimpia joukkueita vastaan. Maaliton putki jatkui lopulta kaiken kaikkiaan 3 ottelua ja siihen päälle vielä joitakin minuutteja, yhteensä peräti 290 minuuttia. Sillasta kuitenkin noustiin ja seuraavassa ottelussa NJS:ää vastaan joukkue sai taian murrettua ja iski lopulta 3 maalia. Maalinteko ongelmat vähitellen helpottivat ja syyskaudella ei maaleitta jääty enää yhdessäkään ottelussa.

Erityisen pahoilta tuntuivat kevätkierroksen reilut tappiot VanPaa ja FCD:tä vastaan. VanPa-peli oli meidän leirissä varmasti luokiteltu kategoriaan tärkeät ottelut ja kun tällaisessa ottelussa kotikentän herruudesta tulee 4-0 pataan, ei kenelläkään varmasti ole mieliala korkeimmillaan. Tappion ikävyyttä lievensi ehkä aavistuksen se, että VanPa pelasi ottelussa todella hyvin. Toinen reilu tappio koettiin siis lopulta sarjan ylivoimaisesti voittanutta FCD:tä vastaan, joka toisen puoliajan yliotteellaan laittoi taululle lopulta lukemat 6-0. Ottelu oli ensimmäisen puoliajan jälkeen vielä 1-0, mutta Tommin lähdön ja sateen liukastamasta nurmikentästä ei koskaan päästy yli ja FCD teki viimeisen vartin aikana peräti 5 maalia.

Muita ikäviltä maistuneita tappioita olivat maalittomassa putkessa tulleiden tappioiden ja KoiPS tappioiden lisäksi Suomen Cupissa kärsitty tappio FC Kasiysiä vastaan. Otteluun lähdettiin aivan liian varovaisella taktiikalla ja etenkin loppukauden perusteella voidaan sanoa, että Kasiysi olisi voitu saada ahtaallekin, jos olisi pelattu omalla pelisysteemillä.

Yksi reilu tappio kärsittiin myös harjoitusottelussa pitkän pelitauon jälkeen FC PoHu kakkosta vastaan joka oli meille aivan liian kova purtavaksi ja se laittoi pallon häkkiin kuudesti meidän yhtä maalia vastaan. Tässä vaiheessa joukkue etsi vielä pahasti omaa pelitapaansa ja voidaan lopulta olla todella iloisia siitä, että ennen kauden alkua saatiin lopulta harjoitusotteluita niin paljon kun nyt saatiin.

Syyskauden toinen tappio tuli myös hieman ikävällä tavalla NJS 2:n vieraana. NJS oli hieman nuorekkaammalla kokoonpanolla liikkeellä ja se vei lopulta voiton maalein 4-2. Ottelussa hukattiin 1-2 johto. Lopulta ehkä tappio meni sen piikkiin, että Severi pelasi oikeastaan kauden ainoan huonon pelinsä juuri tässä ottelussa, joskin sateen liukastama kenttä ja pallo eivät tarjonneet maalivahdille ihanteellisia torjuntaolosuhteita. Mutta olihan se kenttäpelaajiltakin yksi kauden huonoimmista otteluista.

Neutraaleimmat fiilikset jäivät otteluista, joissa pelattiin vajaalla olevaa joukkuetta vastaan tai ottelulla ei ollut enää minkäänlaista panosta. Vajaalla olevaa vastustajaa päästiin kurittamaan, sekä kevät-, että syyskierroksen aluksi. Keväällä meille ilmaiset pisteet ja ikävän pelin tarjosi KoiPS 2, joka ei alussa saanut kentälle kuin kahdeksan miestä ja maksimissaankin sillä oli pelaajia kymmenen. Vaikka voitto maistui luonnollisesti hyvältä, himmensi sitä suuresti vastustajan antama tasoitus.

Syyskierroksen aluksi kohdattiin sarjassa lopulta hännille jäänyt Luopiot, joka sai muistaakseni kentälle yhdeksän miestä. Ottelu oli luonnollisesti täysin meidän ja voitto irtosi maalipaikkojen tuhlailun jälkeen lopulta 0-4. Jälleen voiton arvoa himmensi vastustajan antama tasoitus pelaajien määrässä.

Syyskierroksella VanPasta irronnut voitto jäi lopulta melko tunnelmaltaan melko laimeaksi. Vaikka pelasimme hyvän pelin, oli ottelusta jotenkin kaiken kaikkiaan paras puhti poissa. Syynä lienee se, että molemmilla joukkueilla oli sarjapaikka jo varmistettuna ja ottelusta puuttui panos. Tai ainakaan VanPaa ei ottelu tuntunut kiinnostavan yhtään. Lähes ”huonot fiilikset” kategoriaan ottelun pudotti ottelun tuomari, jolla toivottavasti oli tässä pelissä kyseessä kauden huonoin puhalluskonsertti.

Sarjan toiseksi viimeinen peli FC Tuusulaa vastaan oli suorastaan lässähtänyttä ja kun ottelu pelattiin vielä alimittaisella kentällä, olivat otteet kentällä sen mukaisia. Ottelussa nysvättiin lopulta 1-1 tasapeli ja toisen puoliajan alkua lukuun ottamatta ottelussa ei mitään hienouksia nähty.

Kaudella 2007 joukkueen perinteiseen Aapo tai Niko linjaan pistepörssin kärjessä tuli muutos, kun joukkueeseen liittyi helmikuussa liukas hyökkääjä vahvistus Juho Isohanni, joka vasurillaan kylvi kauhua vastustajissamme. Vasuri puhui (välillä oikeakin) sillä viissiin, että maaleja syntyi lopulta 9 ja syöttöjäkin kertyi 6. Juhoa seurasivat Aapo perussuorituksella 5 maalia ja Niko yhteistehoilla 4+2, jotka peliminuutteihin ja odotuksiin nähden olivat varsin vaisut.

2. Niko Tuononen

4 maalia 2 syöttöä 6 pistettä

3. Aapo Kotilainen

5 maalia 5 pistettä

5. Ville Vornanen

3 maalia 2 syöttöä

4. Henkka Ikonen

3 maalia 2 syöttöä

Joukkueelle tärkeimpiä pelaajia tällä kaudella olivat vahva keskikentän keskustaosasto, johon kuuluivat Henkka Ikonen, Tommi Lahti, Antti Ahjoniemi ja Mikael Lepistö. Kaikki olivat ainakin jossain ottelussa kentän tärkeimpiä pelaajia, kukin valitkoon oman suosikkinsa näistä neljästä.

Puolustuspäässä Sauli Tuomelan merkitys oli suuri ja Sauli toi muuten perusvarmaan puolustukseemme oivan lisän. Vähän kuin olisi chiliä heittänyt maustamattomaan kastikkeeseen. Sauli oli joka kerta puolustuksen keskustassa pelatessaan äärimmäisen vahva ja tämän lisäksi pystyi myös tuomaan tehoja meidän erikoistilanne pelaamiseen.

Hyökkäyksessä luonnollisesti tämän kauden ykkönen oli Juho, joka viimein syyskaudella pystyi täyttämään joukkueesta puuttuneen pistehain paikan. Tehot 9+6 17 ottelussa puhukoot puolestaan.

Eipä unohdeta myöskään maalivahtiamme Severi Paakkasta, joka onnistui järjestämään kiireisen aikataulunsa siten, että pääsi lähes jokaiseen peliin ja pelasi muutamat ottelut vahvan kipulääkityksen alaisena. Eikä Severi vaan käynyt pelaamassa otteluita, vaan myös torjui meille muutamassa ottelussa tärkeitä pisteitä. Paras näkemäni kausi Severiltä.

No mutta meitähän on joukkueessa reilu 20 pelaajaa ja ilman kaikkia pelaajia ei olisi ollut kokonaista joukkuetta. Useissa peleissähän meillä oli vahva etu juuri siitä, että saimme laajan pelaajaringin ja sitä kautta runsaasti vaihtomiehiä. Kuntoharjoittelu kun taisi monilta jäädä talvella tekemättä ja se vähäinen kunto, mitä palloilemalla RiRassa oli hankittu, huuhtoutui kesän aikana ties minne. Tämä vaihtomiesten merkityskin korostui vasta sitten, kun vaihtomiehiä ei ollut ja kunto alkoi pelin toisella puoliajalla olemaan kaikilta lopussa.

Ja mihin olisikaan päästy ilman pelikentän ulkopuolisia voimia. Tästä suurkiitokset Repalle, joka hoiti todella paljon käytännön järjestelyjä ja eli hengessä mukana.

Alkukauden vaikeuksien jälkeen palasi viimeistään syksyllä omalle tasolleen. Joutui pelaamaan usein vieraammalla pelipaikalla laitapelaajana, koska valmennus katsoi, että keskikentän keskustassa on liikaa samankaltaisia pelaajia. Oli tapansa mukaan keskikentän tärkeimpiä pelaajia.

Väritöntä ja hajutonta. Pelasi usein laitapelaajana ja välillä kokeili keskikentän keskustassa. Lassi ei tehnyt usein kentällä mitään väärin, mutta toisaalta minkäänlaista loistokkuutta ei myöskään nähty. Sai pistetilinsä auki hienolla keskityksellä kauden toiseksi viimeisessä pelissä. Valmennuksella riittää pohdittavaa millä pelipaikalla Lassista saisi olemassa olevan potentiaalin irti. Pitäisikö Lassi opettaa taklaamaan?

Valitettavasti huonosti hoidetut asiat kentän ulkopuolella vähensivät peliaikaa ja näyttöpaikkoja ei tullut kovinkaan usein. Aina kun pelasi, pelasi todella vahvasti, joskin peliotteita sävyttivät usein virheet.

Pelasi kauden aikana vain 5 peliä, joissa kaikissa pystyi täydentämään hyvin kapeaa puolustuspelaajien rinkiä. Jalalla pelaaminen kankean näköistä, mikä johti välillä vaarallisiin harhasyöttöihin ja pallon menetyksiin.

Alkukaudesta esiintyi vahvasti puolustajana, mutta ”yleni” loppukaudesta keskikentälle. Pystyi pelaamaan vahvasti, sekä laidassa, että keskellä. Taistelua, jota oli ilo katsella. Herätti taistellullaan usein koko joukkueen. Osoitti myös, että maalinteko onnistuu. Jos liukutaklaukset olisi tilastoitu olisi Migu ollut niissä kauden ylivoimainen ykkönen.

Pelasi kevätkierroksella harvakseltaan ja oli silloin vielä melko näkymätön. Syyskaudella nousi ehdottomasti laitapelaajien eliittiin ja pelasi usein todella virheettömästi. Antoi yhden kauden tärkeimmistä keskityksistä Skavaböle-pelissä ja onnistui vielä Tuusulaa vastaan maalinteossakin. Paikkasi usein pienikokoisuuttaan ja kovuuden puutetta pelaamalla kaksinkamppailuissa miehen sijasta palloa.

Joutui jättämään koko kevätkierroksen väliin loukkaantumisen ja leikkauksen takia. Epäilemättä pelasi vielä syyskierroksellakin osittain puolikuntoisena (ainakin vahvasta nilkkateippauksesta päätellen). Taisteli pelistä toiseen urhoollisesti ja esti monta vastustajan maalintekopaikkaa oikealla sijoittumisellaan.

Pelasi ehkä hivenen ailahtelevasti ja otteet heilahtelivat jopa pelien aikana. Välillä oli täysin näkymätön ja välillä pelasi erinomaisesti. Pääsi maalin makuun Luopiot pelissä. Ilmeisesti haluaisi pelata hyökkäävämmässä roolissa ja linkkinä pelatessa loppui usein puhti, kun piti välillä puolustaakin.

Joukkueen konkari, joka jaksaa aina vaan. Pystyi järkähtämättömyydellään ja kokemuksellaan paikkaamaan usein hiukan hidastuneita jalkojaan. Puolustuksen ehdotonta eliittiä myös tällä kaudella. Tämän kauden vauhdissa sattui enemmän virheitä, kuin 6.divisioona kaudella. Pelaa todella siististi ollakseen puolustaja. Pelin avaamisessa usein pientä hätäilyä.

Joukkueen kovakuntoisin pelaaja ja pelipäällä ollessaan oli keskikentän selkeä ykkönen. Joukkoon mahtui kuitenkin pelejä, jossa homma ei tuntunut maistuvan aina niin makealle. Ehkäpä löysi parhaan pelivireensä vasta aivan kauden loppupuolella. Käsittämätön suoritus olla ottamatta yhtään varoitusta koko kaudella, vaikka pelaa keskikentän keskustaa ja taklaa melko hanakasti. Myös suu käy välillä tilanteiden jälkeen. Laukoi yhden kauden tärkeimmistä maaleista vapaapotkusta PuMia vastaan.

Kuten niin usein Konstan kohdalla toimii sama vanha fraasi ”Vauhtia oli usein enemmän kuin ajatusta”. Pelilliset ominaisuudet taipuvat lähes kentän jokaiselle pelipaikalle. Toi juoksuvoimallaan vauhtia koko joukkueen peliin.

Ei missään vaiheessa päässyt sisään miesten peleihin ja jatkuvat vammat lopulta päättivät kauden, toivottavasti eivät koko uraa. Ei oikein hallinnut pelaamista kahteen suuntaan pelipaikallaan linkkinä. Kauden tähtihetki NJS 2 pelissä nappikeskitys Nikon jalkaan.

Nuokkui koko kevätkierroksen ja joutui syksyllä hakemaan vauhtia keskikentän pelipaikoilta. Ei pelannut oikeastaan huonostikaan, mutta jäi kauas omasta parhaastaan. Varma syöttelijä ja aivan kauden viimeisissä otteluissa target-pelaajan roolissaan nosti tasoaan huomattavasti. Joukkueen entinen maalitykki saalisti peliminuutteihin nähden tällä kaudella vaatimattomat tehot 4+2. Heikkoihin peliesityksiin syinä ehkäpä aikaisempia vuosia huonompi kunto, jatkuvat pikkuvammat ja vastuu joukkueen vetäjänä, joka verotti täysipainoista keskittymistä pelaamiseen.

22 ottelua, 4 maalia, 2 syöttöä, 3 varoitusta: pistepörssin kakkonen ja maalipörssin kolmonen

Ei ollut Aapo aivan parhaimmillaan tällä kaudella. Oliko myös Aapon kunto ja rakettimainen nopeus kadonnut elämän muihin iloihin. Pystyi silti tekemään 5 maalia ja tätähän varten ”Ruoska” meidän joukkueessa pelaa. Viime kauden maalipörssin ykkönen joutui väistymään ja tyytymään kakkostilaan. Aaposta löytyi uusia ulottuvuuksia loistavan karvauspelin ja pienenpienen pikkusikailun avulla.

17 ottelua, 5 maalia, 1 varoitus: pistepörssin kolmonen ja maalipörssin kakkonen

Sijoittumisen mestari, kaksinkamppailujen kuningas ja vieläpä rankkarispesialisti, jolle oli joukkueen taktiikassa mittatilaustyönä räätälöity pelipaikka. Tommin tärkeys tuli esiin sillon, kun Tommi ei pelannut. Virheetöntä peliä ja pelasi viisaasti siten, että jaksoi usein melko helposti pelata koko ottelun. Kauden parhaimmistoa.

Nousi nopeasti puolustuksen vakiokalustoon ja oli oikeanlaisella kovuudellaan ja taistelutahdollaan loistava ”pelaajahankinta” tälle kaudelle. Kovuus riittäisi myös keskikentälle, mutta välillä jo legendaarisen onnettomaksi havaittu syöttöpeli piti Hietalan puolustuksessa. No ehkäpä se syöttöpeli siitä lähtee kulkemaan, kun ei liikaa jännitä.

Harvoissa otteluissa pystyi pääsemään omalle tasolleen ja tietynlainen tinkimättömyys omasta pelityylistä (yhdenkosketuksenpeli) johti vähän liian usein negatiiviseen lopputulokseen. Pelasi loppukauden otteluista muutamissa todella sähäkästi ja oli todellinen riesa vastustajan puolustajille. Teki kauden jos ei nyt komeimman, niin ainakin kauimpaa tehdyn maalin AF Lampaita vastaan.

Severin pelaamia kausia nähneenä pelasi selkeästi parhaan kautensa vielä melko lyhyehköllä peliurallaan. Oikeastaan ensimmäistä kertaa Severi pystyi voittamaan muutaman ottelun meille upeilla haamupelastuksillaan. Kolikon kääntöpuoli löytyy avauksista ja muutamista virheistä, jotka onneksi eivät NJS 2 peliä lukuun ottamatta johtaneet mihinkään vakavampaan. Vastaantuloissa vielä todella paljon kehitettävää.

Välillä melkein hävetti antaa Salelle pelissä täydet 90 minuuttia, ottaen huomioon laiskan aktiivisuuden. Joukkueen edun kannalta oli Salen peluuttaminen usein lopputuloksen kannalta ratkaisevaa. Selkeästi erityyppinen puolustajapelaaja, kuin muut puolustajamme. Vahva, kovaa ja oikein pelaava pakki, joka oli todella vahva pääpelissä. Myös nopeus riitti usein helposti vastustajan hyökkääjiä vastaan. Tämän kaiken lisäksi Sale on joukkueen parhaita vapaapotkujen ampujia ja puolustajista selkeästi myös paras pelinrakentaja.

Mies, jolla menee putki toisesta korvasta pään läpi toiseen korvaan. Joukkueen kurittomampia pelaajia, jonka takia usein koko joukkue oli hieman pulassa kentällä ja sen ulkopuolella. Kaikkien hämmästykseksi kuitenkin oppi vähitellen ymmärtämään miten pitää joukkueen edun kannalta pelata. Pelasikin ongelmista huolimatta hyvän kauden ja virheet vähenivät kauden edetessä peli peliltä. Ahman kauden tähtihetki oli varmasti voittomaali FC Tuusulaa vastaan kevätkierroksella.

Nousi omalle tasolleen vasta syksyllä, mutta silloin täytti kaikki valmennusjohdon Juhoon kohdistamat odotukset. Naputteli syksyllä maaleja lähes maali per peli tahdilla ja Juhon viimeistelytaito oli tärkeässä roolissa otteluissa, joissa pelillisesti oltiin vastustajia jäljessä. Pystyi esimerkiksi PuMia ja Kotipartureita vastaan vastoin ottelun käsikirjoitusta tuomaan joukkueelle tärkeitä pisteitä. 9 tehdyn maalin lisäksi Juho myös syötti eniten maaleja 6 kappaletta. Todellinen tehohyökkääjä.

18 ottelua, 9 maalia, 6 syöttöä, 2 varoitusta: Pistepörssin ja maalipörssin ykkönen

Pelaajavalmentaja, joka nuokkui pelaajamanagerin tapaan koko kevätkauden. Ei päässyt koko kaudella muutamaa ottelua lukuun ottamatta lähellekään omaa tasoaan. Vasta syyskaudella pelirupesi kulkemaan ja Ville saavutti syksyn tehoilla 3+2 lopulta pistepörssin nelostilan ja piti huolta siitä, että neljä hyökkääjää löytyivät pistepörssin kärjestä. Korostaisin edelleen lonkeron vaikutusta peliesityksiin. Villelle todennäköisesti myös samoja ongelmia kuin Nikolla. Ei pystynyt sovittamaan vetäjän roolia ja pelaajaan roolia toisiinsa.

Kauden päätteeksi 48 vuotta täyttänyt Arto pelasi eleettömästi ja kokemuksen tuomalla varmuudella ne minuutit mitä narisevat paikat antoivat periksi. Kapeaan puolustusrinkiin kaivattu lisäpelaaja, joka valitettavasti vammoihin vedoten lopettaa ainakin viralliset ottelut tähän kauteen. Treeneissä mies on edelleen uhannut vieralla. Tervetuloa vaan!

Joukkueen tulevaisuus näyttää melko valoisalta. Tietoon ei ole tullut suurta määrää lopettamisia tai seuran vaihtoja ja näillä näkymin suunnilleen samalla kokoonpanolla päästään kirmaamaan myös ensi kausi. Tämän kauden aikana leikistä luopuivat siis Toni Kapanen ja Arto Lindén, jotka molemmat vetosivat erilaisiin jatkuviin vaivoihin. Ikäeroa herroilla muuten 29 vuotta.

Ensi kaudeksi ei pelaajahankintoja tarvitsekaan miettiä ja joukkueen koko onkin nyt varsin sopiva. Ainoa ongelma on oikeastaan puolustajapelaajien vähyys, johon ratkaisuna olisi tarjota a) muutaman pakin hankkiminen b) valmistetaan RiRan valmennuskeskuksessa muutamasta esim. keskikenttäpelaajasta pakki tai mikä ettei Aaposta, joka näytti kyntensä puolustajana eräässä kesällä pelatussa turnauksessa.

Talviharjoittelu näyttää jo tässä vaiheessa varsin hyvältä, kun Pohjola-Stadionin tekonurmelta on suotu meille vuoro Keskiviikolta klo 20-21. Vuoro jatkuu läpi talven ja sen tarkempi käyttö edustusjoukkueen ja meidän joukkueen kesken selviää, kun tiedot hallivuoroista tulevat. Futsal kuuluu myös tänä vuonna talviohjelmistoomme ja koulusalivuoroja päästään hyödyntämään marraskuusta lähtien. Futsal-sarjassa osallistumme viime vuoden tapaan neloseen, jossa taso on ollut viikonloppupeleiksi sopivan leppoisa. Myös kuntopuoleen pyritään talven aikana kiinnittämään huomiota ja alustavasti on neuvoteltu yksivuotisesta kuntovalmentajan pestistä joukkueen tähtipelaaja Henkka Ikosen kanssa. Jos Henkka hommaan lähtee, on luvassa luonnollisesti ”mukavaa” hyötyliikuntaa tekemisen mukavuutta unohtamatta.

Tulevaisuudessa häämöttävän myös päättäjäiset, joihin toivotaan kaikkia pelaajia läsnä oleviksi. Tavoitteena olisi järjestää päättäjäiset, jotka kestäisivät koko päivän ja menoa ja meininkiä riittäisi. Mutta mihin mahtaa tämä ilta päättyä?

Lähiaikojen tapahtumista ja muusta kaikesta lisää managerilta tulevissa tekstiviestikirjeissä.

Tässä vaiheessa iso kiitos kaikille koko kaudesta. Hienosti on jaksettu ja homma on pelannut hyvin ja vetäjillä on kaikilla fiilis korkealla kaikkien asioiden suhteen.

KIITOS KIITOS JA KIITOS ja niitä gatorade-korkkeja saa edelleen toimittaa mulle, saadaan sitten ne juomapullot ennen vuoden loppua. Gatorade-boolin ohjeen voi kysyä multa. Resepti on luonnollisesti muilta kuin joukkueen jäseniltä salainen…